Tänään alkoi (luultavasti) noin vuoden mittainen kasvatustieteiden verkko-opiskelu. Aloitusseminaari oli ihan ok, jos jättää huomioimatta tietotekniikan aiheuttaman tunnin lyhennyksen. Tunnin lyhyempi päivä tarkoitti tietenkin myös tuntia vähemmän oppia. Aloitus oli kuitenkin mahtava :"Te olette nyt kasvatustieteiden opiskelijoita. Käyttäytykää sen mukaisesti." Ylevää.

Saamani oppi oli tänään innostavaa. Professori Kimmo Lehtonen on hauska ja innostava sekä samalla vakuuttava. Hauska ja vakuuttava on harvoin hyvä yhdistelmä. Olisivatpa kaikki yhtä innostavia! Verkkotuutori ei ollut ihan samaa kastia, hänestä huokui vielä epävarmuus ja lyhyempi työhistoria.

Ryhmä vaikutti mukavalta. Huomasin olevani vanhimmasta päästä. Se oli hieman outoa, tähän saakka olen lähes poikkeuksetta ollut jos jonkinlaisissa kokoonpanoissa nuorin. Olenkohan jotenkin vanhentunut? Toivottavasti ikä tuo varmuutta. Aikakin omista lapsistani uskon olevan hyötyä tässä opiskelussa, kaksi omaa koekaniinia.

Pyöräilin intoa puhkuen kotiin ja päätin aloittaa oppimispäiväkirjan kirjoittamisen. Niin teinkin, pyykkivuoren taltuttamisen, omenapiirakan tekemisen ja kaupassa käynnin jälkeen.